Britannian aateli
Britannian aateliset jaetaan ylhäisaatelisiin eli pääreihin, joihin kuuluvat ylimmästä alimpaan herttua (duke), markiisi (marquess), jaarli (earl), varakreivi (viscount) ja paroni (baron)[1], sekä ritaristoon, johon lasketaan yleensä sekä baronetti (baronet) että ritari (knight). Suomalaisesta ja saksalaisesta aatelista poiketen brittiläinen aatelisarvo periytyy yleensä vain vanhimmalle pojalle. Tästä on kuitenkin poikkeuksia, yhtenä tunnetuimpana Marlborough’n herttuan arvo, joka voi periytyä myös naispuoliselle perijällelähde?.
Päärit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Pääri
Perinnöllinen päärinarvo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1800-luvulle saakka kaikki päärinarvot olivat perinnöllisiä, ja 1900-luvun loppuun saakka kaikilla Englannin, Ison-Britannian ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääreillä (viime aikoihin saakka naisia lukuun ottamatta) oli oikeus paikkaan parlamentin ylähuoneessa. Sen jälkeen kun Harold Wilsonin johtama työväenpuolueen hallitus tuli valtaan vuonna 1964, ei perinnöllisiä päärinarvoja ole muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myönnetty muille kuin kuninkaallisen perheen jäsenille. Tämä on kuitenkin vain käytäntö, ja pääministeri Margaret Thatcher pyysi vielä 1980-luvulla kuningatar Elisabet II:a luomaan kolme perinnöllistä, ei-kuninkaallista päärinarvoa. Viimeinen näistä myönnettiin entiselle pääministerille Harold Macmillanille, josta tuli Stocktonin 1. jaarli vuonna 1984.
Elinikäinen päärinarvo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elinikäiset, siis ei-perinnölliset päärinarvot perustettiin vuonna 1876, ja niitä käytettiin aluksi vain eräissä poikkeustapauksissa. Niitä myönnettiin lähinnä lainoppineille, kun haluttiin tuoda parlamentin ylähuoneeseen tietämystä juridiikasta. Vuoden 1958 laki teki ei-perinnöllisyydestä normin kuninkaallisen perheen ulkopuolelle myönnettävillä uusille päärinarvoille. Uudistuksen vaikutukset olivat hitaat, sillä viime aikoihin saakka päärinarvon perineet saivat osallistua ylähuoneen kokouksiin elinikäisten päärien rinnalla. Nykyisin monet perinnölliset päärit ovat menettäneet ylähuoneoikeuden. Kaikilla elinikäisillä pääreillä on paronin arvo ja oikeus ylähuoneen jäsenyyteen, mutta arvo ja oikeus eivät siis periydy. Jotkut elinikäiset päärit ovat saaneet arvonimen saavutustensa perusteella, toisille se on myönnetty poliittista tai juridisteknisistä syistä. Tyypillisesti entiset pääministerit ja alahuoneen puhemiehet saavat eläkkeelle jäädessään elinikäisen paroninarvon. Aiemmin he saivat tyypillisesti periytyvän jaarlinarvon.
Baronetit ja ritarit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Baronetista käytetään titteliä Sir ja heidät luetaan yleensä ritaristoon, mutta titteli eroaa ritarista perinnöllisyytensä vuoksi, toisaalta oikeutta osallistua ylähuoneeseen ei ole koskaan ollut. Perinnöllisten päärinarvojen tapaan baronetinarvoja ei ole myönnetty vuoden 1964 jälkeen, ainoana poikkeuksena Margaret Thatcherin puolisolle Sir Denis Thatcherille vuonna 1991 myönnetty baronetinarvo, joka on toistaiseksi viimeinen kuninkaallisen perheen ulkopuolelle myönnetty perinnöllinen arvonimi Britanniassa.[2]
Keskiajan ritarilaitoksesta alkunsa saanut ritarinarvo ei ole perinnöllinen ja sen kantajasta käytetään puhuttelua Sir. Naispuolisen henkilön vastaava puhuttelu on Dame, mutta sitä käytetään vain tiettyjen ritarikuntien jäsenistä. Ritarinarvon saavat tyypillisesti muun muassa korkeimman oikeuden tuomarit ja tärkeät virkamiehet sekä eri elämänaloilla, nykyisin myös populaarikulttuurissa, menestyneet. Esimerkiksi muusikko Elton John, laulaja Vera Lynn, jalkapalloilija ja valmentaja Alex Ferguson sekä näyttelijät Sean Connery ja Maggie Smith on aateloitu.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ellen Castelow: The British Peerage Historic UK. Viitattu 8.9.2019.
- ↑ Baronet and Baronetess Unofficial Royalty. Viitattu 8.9.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Britannian aateli Wikimedia Commonsissa